Seuraa Tamro Oyj

Puheenvuoro: Solujen ymmärtämisestä terveyttä ja tuloja

Blogikirjoitus   •   Joulu 13, 2019 13:59 EET

Biotieteilijät rakentavat perustaa uusille lääkkeille ja hyvälle elämälle. Ilman tiedepoliittista remonttia Suomen asema alan kilpailussa on vaarassa.

Uusia lääkkeitä on mahdotonta kehittää tietämättä, mihin ja miten ne vaikuttavat. Siksikin tarvitsemme biotieteitä.

– Lääkkeiden kehittämisessä etsitään ensin mekanismi, jota halutaan muuttaa. Ilman sitä ei ole mahdollisuutta tai syytä kehittää lääkettä, sanoo Jukka Westermarck, Turun biotiedekeskuksen tutkimusjohtaja ja Turun yliopiston syöpäbiologian professori.

Solutuntemuksesta lääkkeisiin

Elollisen elämän toimintamekanismeja tutkivat biotieteet ulottuvat kasvitieteistä ihmistieteisiin. Raja biotieteiden ja terveystieteiden sekä lääketieteen välillä on veteen piirretty viiva – yhdestä voidaan liukua toiseen tietämättä tarkkaan, minkä otsikon alla tutkimusta tismalleen ottaen tehdään.

– Jos emme ymmärrä mekanismien tasolla solujen ja elimistöjen toimintaa ja vuorovaikutusta, emme voi kehittää lääkkeitä tai torjua luonnolle haitallisia vaikutuksia, koska emme tiedä tarkkaa kohdetta korjauskeinoille.

Nykyisin kaikki markkinoille tulevat uudet lääkkeet perustuvat biotieteisiin, mutta tie perustutkimuksesta lääkkeeksi on niin pitkä, että biotieteiden osuus unohtuu helposti.

Hyvä esimerkki ovat syövän immunologiset hoidot, joista viime vuonna jaettiin Nobelin lääketieteen palkinto. Ne ovat parantaneet potilaita, joille vielä pari vuotta sitten ei ollut tarjota mitään hoitoa. Hoitomuoto perustuu 1990-luvulla aloitettuun biotieteelliseen tutkimukseen.

Omalla tutkimusurallaan Westermarckpitää suurimpana saavutuksena uuden, syövän syntymiseen vaikuttavan mekanismin löytämistä vuonna 2007. Hän on ryhmineen tutkinut solun jarrupolkimeksi kutsumaansa PP2A-entsyymiä, jonka aktivoiminen voisi yhdessä syövän täsmälääkkeiden kanssa tehostaa hoitoja huomattavasti.

– Vaikka lääkkeitä ei ole vielä kliinisessä käytössä, nyt on avautumassa uusi ovi – ehkä PP2A:ta aktivoivaa lähestymistapaa voidaan tulevaisuudessa käyttää syövän ja myös Alzheimerin taudin hoidossa, Westermarck kertoo.

Pian 50 täyttävän Westermarckin tavoitteena on nähdä työnsä tuloksia potilaskäytössä ennen eläkkeelle jäämistään.

– Työ on hyvin pitkäjänteistä, vaan ei pitkäpiimäistä!

Myös lääkkeiden kehittämisen jälkeen tarvitaan biotieteitä selvittämään, miten lääke jakautuu elimistössä, miten se metaboloituu, mitä sivuvaikutuksia sillä on tai mitä tapahtuu sen löytäessä muun kuin tarkoitetun kohteen.

Perusmekanismeista sovellukseen

Biotieteisiin kannattaa siis satsata, vaikka tieteentekijöillä on paineita siirtyä hyödyntämään tuloksiaan.

– Välillä kuulee järjettömiä kommentteja, että kaikki tiedetään jo ja panokset pitäisi panna soveltamiseen. Tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi 90 prosenttia syövän tutkimuksesta keskittyy 10 prosenttiin geeneistä. Vielä on valtavan paljon asioita, joita ei tiedetä.

Tutkimusteknologia kehittyy hurjaa vauhtia ja mahdollistaa palaamisen vanhoihin kysymyksiin ja oppimaan uutta niistäkin aiheista, jotka tuntuivat loppuun kalutuilta.

Mahtavia edistysaskelia on otettu esimerkiksi ihmisen proteiinien tutkimisessa. Tämä on olennaista, sillä lääkkeiden kohteena ovat solujen proteiinit, eivät geenit. Proteiinitasolla voidaan saada huomattavasti laajempi kuva solusta ja siitä, mikä on mennyt pieleen.

Vielä 5–10 vuotta sitten tiedeyhteisössä oli vahva genomiuskovaisuus: kun ihmisen genomi selviää ja voidaan luoda täsmälääkkeitä, kaikki ongelmat voidaan ratkaista. Nyt heiluri on heilahtanut toiseen suuntaan, ja genomien selitysvoiman rajallisuus on ymmärretty.

– Se tutkimuksessa on hienoa, että mitään tieto ei mene hukkaan. Omissakin tutkimuksissa jostain voi pompata esiin jokin 10 vuotta vanha tutkimustulos, joka yhtäkkiä sopiikin palapeliin. Aiemmin sitä ei pystynyt ymmärtämään tai sijoittamaan mihinkään.

Voimalla on vaaransa

Teknologian kehittymisellä on kääntöpuolensakin.

Esimerkiksi geenisaksilla voidaan lisätä ja poistaa dna-jaksoja. Näin solujen mekanismeja voidaan tutkia uudella tavalla, ja geenisaksilla voi tulevaisuudessa olla lääketieteellisiä sovelluksia. Mahdollisuutta kajota ihmisen genomiin voidaan käyttää myös väärin.

Viime vuoden lopulla Kiinasta kuultiin uutisia ensimmäisistä geenimuokatuista ihmisvauvoista, joiden geenejä oli muutettu alkiovaiheessa.

– Mitä paremmin osaamme manipuloida luontoa, sitä enemmän voimme käyttää tätä osaamista hyvässä ja pahassa. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat ylittää rajat. Olen kuitenkin luottavainen, että maailma on hereillä ja näissä ollaan tarkkoina, Westermarck toteaa.

Tarkkaavaisuudelle on tarvetta. Tieteen historia on täynnä tapauksia, joissa on pyritty hyvään mutta lähdetty sorkkimaan luontoa ilman riittävää ymmärrystä ja saatu aikaan suurta vahinkoa. Talidomidi ja sen aiheuttamat epämuodostumat sikiöissä ovat tästä hyvä esimerkki.

– Kasvinjalostuksen puolella luodaan tuholaisille vastustuskykyisiä kantoja, muttei tiedetä, mikä vaikutus niillä on hyönteisiin ja seuraavaksi lintuihin. Kun saamme voimia muuttaa luontoa, meidän täytyy olla niiden kanssa varovainen.

Tieteen tulevaisuus turvattava

Biotieteiden tuloksilla on siis suora vaikutus ihmisten elämään ja terveyteen, mutta niillä on myös merkitystä taloudelle.

Esimerkiksi Leiraksen aikoinaan kehittämää Mirena-hormonikierukkaa myydään Turusta lähes miljardilla eurolla vuodessa. Tasaisesti jatkuva myynti ei vain saa täällä samanlaista näkyvyyttä kuin yksittäiset telakkakaupat.

– Suomi on insinöörivetoinen maa, ja se näkyy kaikessa työkaluista rahoitukseen ja tuotteistamiseen. Biotieteet ovat jääneet lapsipuolen asemaan.

Siksi Westermarck vaatii julkisesti ja ajoin kärkkäästikin tiedepolitiikan täysremonttia. Vaikka Suomeen saatiin uuteen hallitukseen ensimmäistä kertaa tiedeministeri, se tuli hänestä kovin myöhään.

– Innovaatio- ja tiedepolitiikka pitäisi uusia. Olisi tärkeää uskaltaa tukea korkeatasoista tiedettä tekeviä yksiköitä ja tutkijoita tieteen tekemisen ehdoilla sotkematta mukaan politiikkaa tai muita intohimoja. Tässä pitäisi kuunnella kansainvälisesti pärjääviä tutkijoita, sillä he tietävät myös, miten hyvää tiedepolitiikkaa tehdään kilpailevissa maissa.

Tiedepolitiikalla on siis väliä koko kansantaloudelle. Onhan lääkekehitys maailman tuottoisimpia talouden aloja, josta olisi saatavilla isoja voittoja.

Kyse on paitsi nykytilanteesta myös tulevaisuudesta.

Westermarckin sukupolven tutkijat lähtivät ulkomaille, mutta palasivat takaisin ja toivat tietotaitonsa tänne muiden hyväksi. Näin Suomen biotieteet nostettiin kansainväliselle tasolle. Nyt tilanne on toinen.

– Jos joku pärjää ulkomailla, hän usein jää sinne vertailtuaan olosuhteita siellä ja täällä. Tämä onkin pelottavampi asia kuin professoritasoisten yksilöiden lähtö. Todellinen uhkakuva on se, että emme enää saa parhaita nuoriamme takaisin.

Nuorten tutkijoiden kasvun seuraaminen ja heidän uransa ohjaaminen ja kasvattaminen ovatkin Westermarckin työn parhaita puolia.

– Kaikkein parasta ja helpointa työssä on itse tieteen tekeminen. Uudet löydökset ovat oikeasti se, mikä motivoi edelleen – asioiden selvittäminen ja yhdistäminen uudella tavalla.

”Uutta virtaa suhteeseen”

Tutkasin eli tutkijoiden ja kansanedustajien seuran lokakuisessa tilaisuudessa puitiin muun muassa syöpähoitojen kalleutta.

Syövän hoidon kustannuksia nostavat entisestään uudet hoidot kuten immunoterapiat. Yksi ruiske voi maksaa 500 000 dollaria.

– Meille on kehkeytymässä valtava ongelma: miten takaamme syöpähoidot niitä tarvitseville eikä vain niille, joilla on siihen varaa, kysyy tutkimusjohtaja Juha Klefström Helsingin yliopistosta.

Klefström haluaa tuoda lääkeyritysten ja tutkimuksen väliseen parisuhteeseen uutta virtaa tarkastelemalla lääkekehitystä prosessina, joka jatkuu perustutkimuksesta aina uuden lääkkeen käyttöön asti. Molemmat osapuolet ovat tarpeellisia, eikä omista poteroista huutelu alenna kustannuksia tai vie kehitystä eteenpäin.

– Yritetään pelata syöttelemällä sen sijaan, että vietäisiin kiekko yksin maaliin.

Jukka Westermarck

Tutkimusjohtaja ja syöpäbiologian professori vuodesta 2009

Tutkimusryhmän johtaja vuodesta 2002

Lääketieteen tohtori 1998, molekyylibiologian dosentti 2002

Blogisti: Tiede edellä


Turun Biotiedekeskus

Turun biotiedekeskuksessa (Turku Bioscience) tehdään bioalan huippututkimusta, ja se tarjoaa laaja-alaisesti Open Access -tutkimuspalveluja sekä tutkimuksen että lääkekehityksen tarpeisiin.

TEKSTI: Anne Hänninen

KUVA: Laura Oja

Artikkeli on julkaistu Tampuriini-lehdessä 4/2019.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti

Lähettämällä kommentin suostut siihen, että henkilötietojasi käsitellään Mynewsdeskin tietosuojakäytännön mukaisesti.